Heippa!
Olen 28-vuotias nainen täältä pohjosesta. Kahden pojan äiti ja ihanan miehen vaimo. Jokunen eläinkin löytyy.
Tätä blogia aloin tosiaan pitämään sen takia, kun ymmärsin vasta kuinka kova stressaaja olen, kiltti, ahdistun helposti… Ja stressaan vielä lisää 😉
Olen tänään taas pyörinyt ympyrää saamatta mitään tehtyä, kun olen vaan miettinyt ja stressannut. Se on aika kuluttavaa. Järki sanoo, että lopettaa, mutta pienelle stressi peikolle ei voi mitään.
Ehkä se on jotain liiallista kiltteyttä, kun otan kaikki ongelmat itseeni ja autan muita kärsien itse. Mun tunteisiin on liian helppo vedota.
Eräs läheinen ihminen on käyttänyt aina minua hyväksi, ja senkin ymmärsin nyt kun sain valtavan laskun maksettavaksi. Tai tiesinhän sen aiemminkin, mutta kiltti kun olen niin en uskonut että ihminen voi tehdä mitään sellaista.
Oon ollut aivan rikki, stressaantunut ja ahdistunut tästä, kukapa ei olisi. No joka tapauksessa enpä ole vieläkään katkaissut välejä, kun mietin että loukkaan häntä.
Sitä ennen ja sen jälkeenkin olen vaan auttanut häntä, kun hänellä on rankkaa.
Joo, tiedän itsekkin kuinka typerältä nämä asiat kuulostaa, mutta minkäs teet 😀
Pelkään helposti pieniäki asioita, yleensä että kuolen syöpään. Kun mikäähän ei voi olla mun kohalla mitään vähempää. Pelkään ja stressaan poikani puolesta. Stressaan tekemättömiä hommia, mutta en saa välttis aloitettua kun oon niin stressaantunut. Ärsyttää jatkuvasti olla ahdistunut ja stressaantunut, tuntuu että mulla ei ole oikeutta edes rentoutua… Mitä se on edes? Minä en osaa sellaista, aina ahdistaa joku asia.
Tässäpä tuli aika sekavaa tekstiä puoli nukuksissa, mutta antanee jotain viitettä minkälainen elämä mulla on.
T. Peikko